Se hyvä puoli oli, että aamulla ei särkenyt päätä yhtään, joten annoin Jimmyn vaihteeksi jäädä nukkumaan ja heräsin Jeremiaksen kanssa. Jimmykin kampesi ysin maissa ylös ja katsomaan formulaa, ja mä ajattelin karata Einin luokse sitä wruumwruumia karkuun ja ihastelemaan pientä ihmisen alkua. Anu ja Juha sitten kuitenkin kerkes käymään välissä, mutta pakkasin silti Jeremiaksen autoon ja Einille. Vauva oli söpö ja pieni, mutta ei aiheuttanut minkäänlaista "mähaluunkanssa" vauvakuumetta. Taidan jo päästä niin perhanan helpolla ton lapsen kanssa, ettei kovin helpolla tartu. Sylissä pitelin ja olihan se ihan gäägää. Ja niin pieni!!
Einin luota puolen päivän maissa autoon ja kotia, uintikamat kasaan ja uimahallille koko porukka. Ennen uimaan lähtöä pistin vielä hirven tai lampaanlihat (mystinen pakastepussi, jonka äiti toi) uuniin hautumaan.
Opiskelija, eläkeläinen ja vajaa 3-vuotias lapsi ja köyhdyttiin 5,70€. Halpaa on, kun asuu puskassa. Kävin jopa uimassa vähän matkaa, kun Jimmy läträs Jeremiaksen kanssa lastenaltaassa. Kunto vaan on repsahtanut sikahuonoksi, varsinkin kun ei ole kuin yksi vaihde. Niin lujaa kun pääsee, tai sitten ei ollenkaan. Tosi tervettä.
Illansuusta jaksoin vielä pohjamaalata eteisen, ja oli taas tosi hottis babe meillä maalaamassa. Miten sitä ollaankin taas niin hehkeenä. *silm pyör*
Niinkuin kuvasta näkyy, niin maalasin siinä sivussa myös käsivarteni, paitani ja naamani. Miten mä pystyn olemaan noin hemmetin taitava? :) Huomenna sitten jos ehtisi maalata varsinaisella maalilla, niin olis tosi pop. (Ja sais samalla vähän toisenlaista väriä tuohon ihon pintaankin) Kaveri tuo Ikeasta naulakon ensi viikolla ja se eteispenkkikin on tilattu jo ajat sitten. Varmaan senkin pian saa. Edellisen kerran jaksoin panostaa eteisen remonttiin heinäkuussa ihan kohtuullisessa vitutuksessa. Silloin paiskoin lasikuitutapettia seinään about klo 22 jälkeen sunnuntai-iltana. :) Jotenki nää sunnuntait meillä tosi tehokkaita remonttipäiviä. Jimmy just asentaa vihdoin sitä lamppua kylppärin kattoon... Remonttihan on "valmistunut" jo joskus maalis-huhtikuussa. Tai valmis ja valmis. Puuttuuhan sieltä vielä joitakin listojakin. Nyt vaan pimeni sen verran, että alkoi olla aika hämärää suihkutella iltasella. :)
Fiilistellään nyt vielä kummittelevan isän muistoksi yhdellä kuvalla joka on otettu jo Kontiolahdella. Kuvassa iskä oli jo tosi kipeä lonkastaan ja varmaan aavisti jotain, koska jätti "erilaiset" hyvästit kun yleensä meidän erotessa. Tirautti itkutkin. Iskä on pyörinyt mun unissa taas melkein joka yö. Joka unessa jo kuolleena, mutta joka yö iskä myös haluaa sanoa mulle jotain. Koskaan en saa selvää mitä, koska ääni on sellainen mongertava ja puuroinen. Ikävä on. Vieläkin.
Ja vielä loppukevennykseksi reipas ruokailija:
Kommentit