Mä en viime yönä nukkunut kovin hyvin. Jimmy joi puoli pulloa punaviiniä "juhlan" kunniaksi, ja mä sitten kyttäsin sen kropan reaktiota alkoholiin, pelkäsin sydänpysähdystä ja rytmihäiriöitä sun muuta, koska en tiedä, onko se alkoholi nyt ihan hyvä asia tuossa tilanteessa. Heräsin vähän väliä, milloin mihinkin rapsahduksen ja kolahdukseen. Näin huoneessa kaikenmoisia näkyjä, mm. viikatemiehen ja jonkun vaalean hahmon ym tosi sairasta.
Jimmy on musta jotenkin tosi rauhaisa. En tiedä onko vielä shokissa, eikä tajunnut kunnolla koko asiaa, vai onko vaan vuoden sairastelun aikana ehtinyt jo hiljaa mielessään jotenkin hyväksyä asiat. Tosiasia on, että suremalla asia ei parane, nyt pitäisi osata olla onnellisia niistä päivistä mitä on. Arkeen on palattava ja otettava vastaan, mitä se tuo tullessaan.
Tänään Pasin luona käydessä puhuttiin, että jos joka aamu klo 6 sijaan herää vasta klo 8, niin nopeasti jää jo yksi vuorokausi elämättä. Jimmyllä on just tollanen asenne. Nyt kaikki irti mitä saa, kun on vielä voimissaan ja pystyy. Eikä halua tietää mitään ennustetta. Aikaa on jäljellä sen verran kun yläkerta tai kohtalo tai mikä tahansa on määrännyt. Voihan se vaikka huomenna roskia viedessään jäädä auton allekin. Mistä sitä koskaan tietää mikä hetki se viimeinen on.
Jeremiaksen kanssa Jimmy touhuaa nyt jotenkin mun mielestä enemmän, ja se on mulle vaikeeta seurattavaa, kun tiedän, ettei se enää kauaa jaksa sen kanssa touhuilla. Tai en tiedä touhuileeko enemmän, vai kiinnitänkö vaan enemmän huomiota asiaan. Joka tapauksessa, se on niin ihanaa katsoa, että mä vaan itken.
Mustaa huumoria viljelemme niin paljon, että varmasti ulkopuolisia hirvittää. Se nyt vaan on meidän tapa tehdä tästä kamalasta asiasta edes hitusen siedettävämpi. Vitsailemme mm. että kakkoshäiden sijaan järjestetäänkin maailman hauskimmat hautajaiset.
Eilen äänekosken keskustassa keskustelumme meni jotakuinkin näin:
Jimmy: Mato-ongelle pitäis päästä. En oo pitkään aikaan käynyt. Nyt vielä kerkeis.
Minä: Niin. Ja huorissakin voisit käydä, et oo varmaan sitäkään kokeillut.
Jimmy: No sinä sen sanoit!
*Käveltiin night lifen ohi ja ovessa oli mainos vaahtobileistä*
Minä: Ootsä koskaan ollu vaahtobileissä?
Jimmy: En
Minä: No kannattas mennä, ku vielä ehdit.
Jimmy: Hmm. Mato-ongelle huoran kanssa, teltassa vaahtobileet ja itse onkimasta ahvenesta sushia (mä en syö kalaa, niin Jimmy ei oo koskaan saanut sushia) ja sitten houkutellaan viimeisenä toivomuksena vaimo kaksykköseen.
Minä:You wish. Otat kato mukaan kaks huoraa, niin ei tartte vaimoo ollenkaan.
Ja pitää ostaa videokamera. En vaan tiedä millä rahalla, eli jos jostain sais lainaksi. Mun on pakko saada kuvata Isi ja Jeremias yhdessä leikkimässä. Ja pakko saada kuvata muutenkin tätä meidän arkea. Ja Jimmy on miettinyt joskus aiemmin jo asiasta puhuessamme jonkinlaisen "videoviestin" jättämistä Jeremiakselle. Saa sitten tarpeeksi isona Jeremias itse päättää, haluaako katsoa ja tietty mäkin voin käyttää sit omaa harkintaa, että näytetäänkö sitä vai ei. Vituttais suunnattomasti jos Jeremias joskus haluaisi nähdä videopätkää isistä, eikä sellaista olisi. Paitsi tietty se pahaonninen häävideo missä Janne-serkku näyttää kikkeliään lopussa. Kiittiei. :D
Voi helvata että mulla on edessä jumalaton homma saada Jeremiakselle mahdollisimman hyvin todellisuutta vastaava kuva isistä, millainen ihminen isi oli. Ei tätä lue missään kasvatusoppaissa, että miten näissä jutuissa pitää toimia. En mä osaa.
Kommentit