...sitä se on.

Ihan tavallista arkea.

Ei mitään erikoista ja uutta siis tiedossa. Kutsua kuopioon ei ole näkynyt, joten sitä odotellaan. Mä oon ollut maanantaista alkaen ihan normaalisti töissä ja jaksanut mielestäni ihan hyvin. Perjantaina oli näytön arviointikeskustelu, sain K5, joten kelpaa. En valita.

Tänään iltavuoroon kotirantaan, huomenna koulupäivä ja keskiviikosta alkaen Katvelan päiväkotiin tutustumaan 3 päiväksi ja ensi viikolla Kasvun tukemisen ja -ohjauksen näyttöviikko Katvelassa. Eli konetta saa taas naputella näyttösuunnitelmien parissa ihan kiitettävästi. Tehtäviäkin on vielä tekemättä, yksi on jopa puolivalmiina koneella, kun tuli joku kirjoitusblokki kesken tehtävän. Pakko varmaan yrittää raapasta se tänään valmiiksi ja huomenna sitten vielä jokin muu tehtävä.

Kauhean moni ihminen on laittanut mulle viestejä menneellä viikolla tähän Jimmyn tilanteeseen liittyen, mut mä en ole jaksanut vastata kellekkään. Sorry. Jotenki tullut senkin asian suhteen semmonen ähky, ettei jaksa enää vatvoa koko asiaa, tai jaksais ja haluis, mut joku sen estää. Ei saa aikaseks. Kai se tilanne on jotenkin niin lähellä, että tulee joku elimistön oma suojareaktio, että työntää sen ikäänkuin sivummalle, eikä ajattele liikoja. Keskittyy selviämään taas siitä tavallisesta arjesta.

Mari soitti lauantaina, olin just ajamassa kotiin tekemästä yhtä hääkampausta ja lähdössä vielä iltavuoroon töihin. Mari kertoi, että hänen vanhempansakin olivat olleet ihan järkyttyneitä jne. Mä meinasin pokkana kysyä, että miksi ihmeessä. Sit mietin ja tajusin, että niin. Onhan tää tosi paska nakki. Varmaan mäkin olisin ihan paskana, ja kauhuissani ja järkyttynyt, jos tää tapahtuis jollekkin muulle. Mutta ku tää tapahtuu nyt itselle, ni sitä on jotenkin liian lähellä nähdäkseen sitä koko kauheutta. Sitä vaan keskittyy selviämään hetkestä seuraavaan. Ehkä se tosiaan on ihan tarkoituksenmukaista niin. En tiedä.

Pasin kans ostettiin/tilattiin puoliksi digivideokamera. Voidaan nyt tallentaa liikkuvaa kuvaa muistoiksi, ja kuvata vielä reissuvideotakin.

Reissuun muuten TJ 13 ellei tätä päivää enää lasketa. Mä oon koittanut metsästää itselleni bikineitä jostain, Tiina muistaa varmaan vielä viimekesältä tilanteen epätoivon (vaikka se bikinikroppa on vielä hukassa...) ja tilasin josefssonilta puljun isoimmat bikiniyläosat. Olikohan se nyt koko 44.  No peittyhän niihin just 1/4 tissiä. Jippii. Ostakaa siis joku pikana pari kuppikokoa rintakudosta tai etsikää mulle jostain jotkut iiiiiiiiiiiisot bikinit. Ne viimekesäiset bikinit on a) tylsät b) niiden housut on liian isot ja tippuu uidessa nilkkoihin ja c) viimeisenä ja pahimpana ongelmana, nehän on jo viimekesäiset!

Nyt kuishuun ja sitten töihin. Voikaa hyvin. Mekin voidaan.