Laittauduin niin nätiksi, kuin suinkin tällä naamalla pystyy, ja menin sairaalaan kiinalaisen ravintolan kautta. Take awayt mukanani suunnistin sairaalaan, jossa nautimme romanttisen 5-vuotispäivälounaan sairaalan yöpöydällä.
Sen jälkeen raivasin piuhaviidakon läpi tieni Jimmyn kainaloon pötköttelemään. Tuntui niiiiiiiiiiin hyvältä olla pitkästä aikaa siinä ihan lähellä. Uskaltauduttiin jopa jo pikkuisen pussailemaan. (Infektioriskin vuoksi pienetkin suukot suulle oli pari viikkoa kiellettyä). Olo oli melkein kuin ensitreffeillä. Niin sitä vaan 2½ viikossa jo "unohtaa" miltä toinen tuntuu siinä ihan lähellä.
Jimmy tykkäsi kovasti. Tykkäsi kun laittauduin häntä varten ja tykkäsi uudesta paidastanikin. Tykkäsi kun menin kainaloon. Tykkäsi myös kiinalaisesta ruuasta, vaikka kuulema silmänruoka oli parempaa.
Annetaan nyt näin juhlapäivänä valehtelu anteeksi. 
Jimmyn optimistinen ajatus oli kotiutua ensi viikolla. Voi kunpa!
Kommentit