Puolittain vitsillä vinoilin tänään kavereille Jyväskylässä käydessä, että "ku se on se matka Suolahdesta Jyväskylään lyhempi, kuin Jyväskylästä Suolahteen, niin tarttee mun ajella tätä väliä."

- Ja kappas! Mitä sanoo totuuden torvi, keltaiset sivut:

Reitti:  Suolahti - Jyväskylä (44 km)

Reitti:  Jyväskylä - Suolahti (45 km)

Näin se vaan on. Kukas tänne perähikiälään viittii ajella, ku matka on pisempi tähän suuntaan. :)

Noo, fakta ny vaan on, että töiden jälkeen mulla on piipaakiire hakemaan Jerkku hoidosta ---> En ehdi kyläilee työmatkojen ohessa, enkä todellakaan enää sen jälkeen ajele jatkuvasti Jyväskylään. Melki 130km päivässä työmatkaa riittää, kiitos vaan. Töitä kuitenkin on se 4-5pvä viikosta. Ni! Että eletään sitten sen asian kanssa, että nähdään kerran kuussa, jos sillonkaan.

Remonttikin vittu junnaa. Lattiamiehen piti tulla viikonloppuna, mutta lienee Kullin Rahinoissa menny pääkin humalaan ja nyt vaivaa niin kaamee kapula, että siihen ei auta enää ees dna-kauppa. prkl. Vituttaa. Jerkku nukkuu olohuoneessa, ja me ollaan nalkissa makkarissa, ku ei uskalla liikkua, ettei se vaan herää. Jerkun huoneesta ei puutu paljoa, vain se lattia.

Listoja/vetimiä/mitään muutakaan täällä ei oo tapahtunut yli viikkoon. Pahenee vaan sekamelska entisestään, kun Jimmy tuli kotiin. Melkein tekis mieli toivottaa sekin takas sinne sairaalaan makaamaan, niin ehtisin itse tekemään edes jotain. Nyt sekin aika menee jälkiä siivoillessa. Herra Joona on niiiiiiiiiin sairas 2viikkoa sitten otettujen koepalojen takia, että ei pysty kyykistymään, eikä kantamaan listanpätkää. Eikä ruuvaamaan vetimiä. Jep. Melkein sanoisin, että jos tähystyshaavat on 2viikon jälkeen vielä niiiiiiiiiiin kipeitä, niin ehkä kannattas asiasta mainita jo tohtorisihmisille...

Pakko kai se on vittu oikeesti tehdä tämä(kin) asia itse loppuun. Tänään huomattiin semmoinenkin pieni yksityiskohta meidän perheen kotityönjaosta, että Jimmy ei ole joulukuun alun jälkeen tehnyt ruokaa kuin kerran. Sekin silloin, kun mä olin Kontiolahdelta Jyväskylässä käymässä. Ja lähtökohta kuitenkin oli se, että Jimmy laittoi ruokaa yhtä paljon kuin minä... Missä vaiheessa tämä(kin) asia on mennyt perseelleen?

Ja auton tuulilasi halkeaa alhaalta ylös. Tarviiko sanoa enää lisää.

Ja paino on noussut. Ei vielä hälyyttävästi, mutta vittu nousua se on kaksikin kiloa. Ja sitten Jimmy vielä vittuilee jostain perkeleen naamanäppylästä, että johtuu herkuista.  Sanoo mies, joka huitasi eilen pussillisen toffeeviinereitä ja tänään toisen pussin omenaviinereitä. (Tai no, söin mä niistä 1½) Ja vielä kehtasi väittää, että vitsillä heitti. Täytyy olla todella tyhmä mies, jos todellakin luulee, että NAINEN ottaa moiset kommentit vitsinä. Juu, ei ota. Tästä puhutaan vielä. Vuosienkin päästä.

Noniin. Kirosanarajoitin on vilkutellut jo tovin. Sanonpa enää vaan, että yhtä vittua taas koko tämä perse. Siis elämä.